Shakin loppupelien harjoittelu: missä pelit todella voitetaan

 

 

Metakuvaus: Shakin loppupelien harjoittelu estää sinua muuttamasta etuja tasapeleiksi ja tasapelejä tappioiksi. Ota selvää, mitä loppupelejä harjoitella ensin ja miksi ne toimivat. 

Olet pelannut hyvin kolme tuntia. Selviydyit aloituksesta sujuvasti, löysit yhdistelmän keskipelissä ja pääsit loppupeliin ylimääräisellä sotilaalla. Vastustajallasi ei ole enää hyökkäystä jäljellä, kuninkaallesi ei ole uhkia, ja katsomalla tilannetta tiedät, että sinun pitäisi voittaa. Kaksikymmentä siirtoa myöhemmin olet suostumassa tasapeliin. Tai pahempaa: yritit pakottaa voiton, sijoitit kuninkaasi huonosti ja päädyit häviämään. Tämä on yksi syy siihen, miksi shakin loppupelien harjoittelu on niin hyödyllistä klubin pelaajalle: monet edut, joiden rakentaminen vie tuntikausia, menevät hukkaan, kun lauta on lähes tyhjä.

Ongelmana on, että yleensä opiskelemme täysin päinvastaisella tavalla. Kertaamme suosikkialoituksemme toisen variaation, teemme kymmenen taktista tehtävää ja ehkä katsomme kommentoidun pelin. Loppupelit jätetään jollekin päivälle, kun meillä on aikaa. Se päivä ei melkein koskaan tule.

Ja sitten koittaa sunnuntai, näemmä yksinkertainen loppupeli ilmestyy, ja huomaamme tietävämme viisitoista avausteorian siirtoa, mutta emme tiedä, missä kuninkaamme pitäisi olla.

Miksi shakin loppupelien harjoittelu ratkaisee enemmän pelejä kuin luuletkaan

On sanomattakin selvää, että aivan kaikki pelit päättyvät aikanaan. Monet päättyvät aikaisemmin taktiikoiden, hyökkäysten, luovutusten tai vakavien virheiden vuoksi. Mutta valtava määrä seurapelejä päätyy yksinkertaistettuihin tileihin, ja siinä tapahtuu jotain mielenkiintoista: suuri osa hälyn määrästä katoaa.

Kun laudalla on vähän nappuloita, jokaisella päätöksellä on enemmän painoarvoa.

Keskipelissä voit tehdä keskinkertaisen siirron ja pelipaikalla saattaa silti olla resursseja. Sotilasloppupelissä kuninkaan siirtäminen väärään ruutuun voi muuttaa lopputuloksen täysin. Tappiota ei välttämättä selitä mikään näyttävä yhdistelmä. Teit yksinkertaisesti väärän päätöksen, ja kaksikymmentä siirtoa myöhemmin maksoit siitä hinnan.

Siksi loppupeli on myös loistava laskelmoinnin koulu. Siinä on vähemmän nappuloita, mutta jokaisen siirron seuraukset voivat ulottua paljon pelin ulkoa pidemmälle. Sinun on visualisoitava sotilasjuoksuja, kuninkaiden syöttöjä, vaihtoja ja tulevia asemia turvautumatta ulkoa opittuun variaatioon.

Alku antaa mahdollisuuden sanoa: ”Tunnen tämän kannan.”

Loppu kysyy jotain paljon kiusallisempaa: "Tiedätkö miten sitä soitetaan?"

Lisäksi loppupelien tutkiminen parantaa päätöksentekoa, joka alkaa jo kauan ennen loppupeliä. Kun tiedät, mitkä yksinkertaistetut tilanteet ovat suotuisia, ymmärrät paremmin, mitä nappuloita vaihtaa keskipelissä. Lakkaat vaihtamasta nappuloita vain vaihtamisen vuoksi. Alat miettiä, mikä lopullinen tilanne on.

Mikä hajoaa, jos sitä ei harjoitella

1. Kuningas on edelleen piilossa, vaikka hänen pitäisi työskennellä.

Avauksessa opimme suojelemaan kuningasta. Tämä tapa juurtuu niin syvälle, että jotkut pelaajat kohtelevat sitä edelleen hauraana nappulana, vaikka kuningattaret ja useimmat muut nappulat on pudotettu pelikentältä.

Monissa loppupeleissä päinvastoin on totta: kuningas on aktiivinen nappula. Se voi hyökätä sotilaita vastaan, tukea omia sotilaitaan, hallita johtavia ruutuja ja ajaa vihollisen kuninkaan pois. Keskitetty kuningas voi olla arvokkaampi kuin huonosti puolustettu lisäsotilas. Jos yksi kuningas on aktiivisesti mukana, kun taas toinen seuraa takariviltä, ​​monet näennäisesti tasapainoiset asemat muuttuvat epätasapainoisiksi.

2. Vastustaja paljastetaan pelilaudalla.

Kuvittele loppupeli, jossa on kuninkaita ja yksi sotilas. Vaikuttaa mahdottomalta, että jokin niin pieni voisi olla niin monimutkainen. Yksi ainoa ruutu kuitenkin ratkaisee, eteneekö hyökkäävä kuningas vai estääkö puolustaja sen tietä.

Tässä kohtaa vastustaja, avainneliöt ja aika tulevat mukaan kuvaan. Näiden käsitteiden ymmärtämättä jättäminen muuttaa voitokkaat loppupelit tasapeleiksi. Ja niiden oppiminen pelin aikana, kellon tikittäessä, on melko kallis tapa opiskella niitä.

3. Osia vaihdetaan, koska ”olen voitolla”.

Yksi vaarallisimmista lauseista, joita seurapelaaja voi sanoa, on: "Minulla on etulyöntiasema, joten muutan kaiken."

Yksinkertaistaminen voi olla erinomaista, mutta vain silloin, kun tuloksena oleva asema säilyttää edun. Sinulla voi olla hallitseva asema aktiivisen nappulan ja ylimääräisen sotilaan kanssa, voit automaattisesti vaihtaa kyseisen nappulan ja huomata, että tuloksena oleva sotilaan loppupeli on tasapeli. Voit myös uhrata ainoan aktiivisen nappulasi ja antaa vastustajan kuninkaan tulla peliin.

Pelaaja, joka ymmärtää loppuratkaisut, ei kysy vain, kuinka paljon materiaalia jää jäljelle. Hän kysyy, mikä loppuratkaisu jää jäljelle .

4. Torni, lähetti ja ratsu näyttävät helpoilta, kunnes ne eivät olekaan.

Tornin loppupelit ovat erityisen petollisia. Ylimääräinen sotilas ei automaattisesti tarkoita voittoa. Tornin toiminta, kuninkaan asemat ja syötetyn sotilaan sijainti voivat olla tärkeämpiä kuin materiaali.

Jotain vastaavaa tapahtuu lähetti vastaan ​​ratsu -ottelussa. On tilanteita, joissa ratsu löytää upean keskusruudun, ja toisia, joissa lähetti hallitsee molempia kylkiä. Ei riitä, että vain muistaa, että yksi nappula on "parempi" kuin toinen. On tarkasteltava sotilasrakennetta, tavoitteita ja kuninkaiden toimintaa.

Mitä kannattaa harjoitella ensin ja missä järjestyksessä

Sinun ei tarvitse aloittaa opiskelemalla erittäin monimutkaisia ​​pelipaikkoja. Seurapelaajalle on järkevämpää rakentaa perusta, joka näkyy toistuvasti oikeissa peleissä.

• Ensin sotilaiden loppupelit. Kuningas ja sotilas kuningasta vastaan, vastustaja, avainruudut, passitettujen sotilaiden luominen ja pysäyttäminen sekä sotilaskilpailut.
• Seuraavaksi torni ja sotilas. Ensin opitaan käytännön periaatteet: tornitoiminta, aktiivinen kuningas, sijoittaminen heitettyjen sotilasten taakse ja puolustautuminen edistyneitä sotilasta vastaan. Sitten voit siirtyä tarkempiin teoreettisiin kaavoihin.
• Perusmattipelit. Kuningas ja kuningatar vastaan ​​kuningas, sekä kuningas ja torni vastaan ​​kuningas. Ei siksi, että ne olisivat hienostuneita, vaan koska täysin voittoisan tilanteen pitäisi päättyä voittoon tuhlaamatta puolta kelloa menettelyn etsimiseen.
• Lopuksi pienet nappulat. Lähetti vastaan ​​ratsu, loppupelit läheteillä, ratsuilla ja sotilasrakenteilla, joissa nappuloiden laatu riippuu käytettävissä olevista ruuduista.

Tällä järjestyksellä on toinenkin etu: käsitteet alkavat yhdistyä. Sotilaalla oppimasi vastakohta ilmestyy uudelleen, kun arvioit kuninkaan tuloa. Heikolla sotilaalla luot ehtoja tornin toiminnalle. Heikot ruudut, jotka vaikuttivat keskipelin käsitteiltä, ​​saavat eri merkityksen, kun niissä on jäljellä enää ratsu.

Loppu lakkaa sitten muistuttamasta kokoelmaa ulkoa opeteltavia asentoja ja alkaa muuntua kieleksi.

Kirja ei riitä: sinun täytyy pelata loppu

Loppupelien lukeminen on hyödyllistä. Myös hyvän kirjoittajan selittämän kannan näkeminen on hyödyllistä. Ongelma syntyy, kun sekoitamme kannan tunnistamisen sen hallintaan.

Kirjassa voit katsella kaaviota viisi minuuttia. Voit palata sivun taaksepäin. Voit lukea selityksen tehtyäsi mielessäsi virheen. Pelissä sinulla on kello, tietty pelipaikka ja vastustaja, jonka ei ole pakko tehdä yhteistyötä.

Siinäpä se ero muistin ja taidon välillä paljastuukin.

Voit tietää, mitä vastapuoli tarkoittaa, ja silti laskea sen väärin, kun peliaikaa on jäljellä kolme minuuttia. Voit tietää kuninkaan aktivoinnin periaatteen ja tehdä sen neljällä siirrolla. Voit ymmärtää, että tornin loppupelin tulisi olla suotuisa, ja silti epäonnistua toimintatavan löytämisessä, kun pelipaikka muuttuu.

Siksi osan harjoittelusta on oltava pelipaikkojen pelaamista . Päätösten tekemistä, virheiden tekemistä, toistamista ja kaavojen tunnistamisen oppimista käytännön paineen alla. Tavoitteena ei ole toistaa sääntöä. Tarkoitus on päästä pelipaikkaan ja tuntea nopeasti, mitä se vaatii.

Jotkut pelaajat käyttävät kuukausia kehittääkseen avausta saadakseen pienen edun poikkeamalla teoriasta. Sitten he päätyvät loppupeliin, jossa on paljon suurempi etu, eivätkä tiedä, miten sitä käytetään. Tässä piilee ristiriita.

Uusi mahdollisuus saattaa ilmaantua, kun vastustajasi sallii kyseisen variaation. Loppupelin periaate voi pysyä mukanasi koko shakkiurasi ajan.

Keskipeli voi antaa sinulle edun; loppupeli ratkaisee, oliko se todella sinun. Jos olet lykännyt tätä vaihetta jonkin aikaa, aloita yksinkertaisilla asemilla ja pelaa niitä, kunnes päätöksesi eivät enää riipu sivun muistamisesta. Tällaiseen harjoitteluun voit käyttää myös Caissa Chessin loppupelivalmentajaa : idea on yksinkertainen – tuo laudalle se, mitä tiedät, ja selvitä ennen seuraavaa vakavaa peliäsi, mitä et vielä osaa toteuttaa.

Tunnisteet: Shakin loppupelit, Shakkiharjoittelu, Strategia, Shakki seurapelaajille, Sotilaiden loppupelit, Tornien loppupelit, Caissa-shakki, Paranna shakkitaitoasi

CAISSA Endgame Trainer — Harjoittele shakin loppupelejä