Jumalan asuminen sydämessä: Pohdintoja Efesolaiskirjeestä 2:19-22 ja kohtaamisesta tiellä Emmaukseen

 

Raamattu kehottaa jatkuvasti pohtimaan Jumalan asuinpaikkaa ihmissydämessä ja muistuttaa, että emme ole yksinkertaisia ​​uskon katsojia, vaan eläviä temppeleitä, joissa Luoja asuu. Kaksi erityisen valaisevaa Raamatun kohtaa tästä aiheesta ovat Efesolaiskirje 2:19-22 ja Jeesuksen kohtaaminen kahden opetuslapsen kanssa matkalla Emmaukseen (Luuk. 24:13-35).

Efesolaiskirje 2:19-22: Hengellinen kasvatus

Apostoli Paavali kirjoittaa Efesolaiskirjeessä 2, että uskovat eivät ole enää "muukalaisia ​​ja muukalaisia", vaan Jumalan perheen jäseniä. Täältä löydämme kutsun ykseyteen Kristuksessa:

"Te ette siis ole enää vieraita ja muukalaisia, vaan pyhien kanssakansalaisia ​​ja Jumalan perheen jäseniä, jotka on rakennettu apostolien ja profeettojen perustukselle, ja itse Jeesus Kristus on pääkulmakivi, jossa koko rakennus on hyvin yhdessä se kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa, jossa teidätkin rakennetaan yhdessä Jumalan asuinpaikaksi Hengessä" (Ef. 2:19-22).

Tämä kohta paljastaa meille, että Jumalan läsnäolo ei rajoitu ihmiskäsin tehtyihin temppeleihin, vaan se löytää paikkansa jokaisessa uskovassa sydämessä. Elävinä kivinä olemme osa hengellistä rakennusta, joka kasvaa pyhyydessä ja ykseydessä ja joka perustuu Jeesukseen Kristukseen.

Tie Emmaukseen: Sydämen lämpö

Luukkaan 24:13-35 kerrottu tarina Emmauksen tiestä täydentää ihmeellisesti tätä ajatusta jumalallisesta läsnäolosta ihmisessä. Tässä jaksossa kaksi opetuslasta käveli masentuneena Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen, huomaamatta ylösnousseen kävelevän heidän vieressään. Jeesus selitti heille Raamatun ja mursi leivän heidän kanssaan, jolloin heidän silmänsä avautuivat ja he tunnistivat, että se oli hän.

Avain tähän tarinaan löytyy hänen omista sanoistaan: "Eikö sydämemme palanut sisällämme, kun hän puhui meille tiellä ja kun hän avasi meille Raamatun?" (Luukas 24:32). Tämä "palaminen" sydämessä on selvä osoitus Jumalan läsnäolosta, joka asuu ihmisessä ja sytyttää hänet toivolla, uskolla ja ymmärryksellä.

Lopullinen heijastus

Nämä kaksi kohtaa kutsuvat meidät pohtimaan, kuinka Jumala ei ole kaukana, vaan asuu meissä. Efesolaiskirje 2 osoittaa meille, että olemme osa jatkuvasti kasvavaa hengellistä rakennusta, kun taas tie Emmaukseen muistuttaa, että jumalallinen läsnäolo voidaan kokea sydämen lämmön ja Sanan valaistuksen kautta.

Siten Jumalan asuinpaikka ei ole abstrakti käsite, vaan konkreettinen todellisuus, joka muuttaa elämäämme. Jokaisena epäilyksen tai lannistumisen hetkinä voimme muistaa, että olemme eläviä temppeleitä ja että Herra kulkee kanssamme valaisemalla meitä rakkaudellaan ja totuudellaan.

Kysymyksiä pohdintaa varten:

1. Kuinka voit olla tietoisempi sinussa asuvasta Jumalan läsnäolosta?

2. Kuinka voit edistää sitä ”hengellistä rakentamista”, josta Paavali puhuu Efesolaiskirjeessä?

3. Oletko kokenut samanlaista ”sydämen lämpöä” kuin Emmauksen opetuslapset? Jos on, mitä merkitystä sillä oli sinulle?